Ilmari Karimies

Evankeliointi nykyaikana

1.Evankeliointiaktio pahimmillaan

Kuljin tässä eräänä päivänä senaatintorin ohi ja siellä oli joukko ihmisiä evankelioimassa. Heillä oli mm. kyltti, jossa peloteltiin Suomea Sodoman ja Gomorran kohtalolla. Kyseiset kaupungithan tuhoutuivat taivaalta satavan tulen ja tulikiven vaikutuksesta Jumalan vihan seurauksena. Evankelioijilla oli myös kyltti, jossa luki "Smile - Jesus loves you". Tämä vaikutti kovin ristiriitaiselta Jumalan vihaa uhkuvan, tulta ja tulikiveä tihkuvan sanoman rinnalla. Evankelioijat tarjosivat pelastusta Jumalan tuomiolta. Sen saisi tekemällä ratkaisun, ottamalla Jeesuksen vastaan. Sanoma tiivistyi siis seuraavaan: Jumala heittää sinut helvettiin, ellet ota Jeesusta vastaan.

Perinteinen evankelioinnin kaava tiivistyy aivan liian usein helvetin kauhuilla pelotteluksi. Jeesusta tarjotaan oljenkortena, jonka vastaanottaminen säästää helvetiltä. Jokainen ilman Jeesusta on matkalla helvettiin. Jo tänä päivänä tuho uhkaa Suomea moraalisen rappion vuoksi. Kansan tulee tehdä parannus, tai sille käy niin kuin Sodomalle ja Gomorralle. Erityisesti parannus tulee tehdä homoseksuaalisuuden, homojen ja lesbojen hedelmöityshoitojen, avoliittojen ja irtosuhteiden hyväksymisestä. Listaa voi kyllä jatkaakin.

2.Laki ja evankeliumi

2.1.Laki paljastaa synnin

Evankeliumi merkitsee ilosanomaa. On vaikea kuvitella, miten uhkaus siitä, että Jumala heittää sinut helvettiin, ellet ota Jeesusta vastaan, voisi olla ilosanoma. Pikemminhän se on uhkaus: Joko uskot tai saat kärsiä. Luterilaisittain nähtynä kyse ei ole lainkaan evankeliumista, vaan laista. Lisäksi kyse on laista hyvin suppeasti ja vääristyneesti tulkittuna.

Kristinuskon sanoman mukaan ihminen on syntinen. Hän ei ainoastaan tee syntiä, vaan on synnin turmelema. Synti vaikuttaa jatkuvasti ihmiselämässä ja yhteiskunnassa. Vähintäänkin osa äsken luetellun syntilistan asioista on minunkin mielestäni syntiä, monien suomalaisten mielestä taas ei. Sellainen herätyskristillinen 'evankeliointi', jota äsken kuvasin, näkee Suomen syntisenä ja Jumalan tahdosta luopuneena tai luopuvana maana siksi, että näitä asioita ei yleisesti pidetä syntinä. Siksi Suomen kansaa uhkaillaan Jumalan tuomioilla.

Tämä on kuitenkin mieletöntä ja turhaa. Evankelioinnin tehtävä ei kristillisessä kirkossa ole koskaan ollut eikä koskaan ole kansan tai yksittäisten ihmisten moraalisen tilan parantaminen. Evankelioinnin tehtävä on se, että ihmisessä syntyisi usko Jeesukseen Kristukseen pelastajana. Jeesus Kristus on tullut pelastamaan vain syntisiä. Ihmisen täytyy ensin nähdä syntisyytensä, jotta hän voi ottaa Jeesuksessa Kristuksessa tarjotun pelastuksen ja syntien anteeksiannon vastaan. Tämä on lain julistuksen lähtökohta. Synti erottaa ihmisen Jumalasta ja sen vuoksi synti täytyy saada anteeksi, jotta Jumala-suhde voisi syntyä. Anteeksisaamisen edellytyksenä on se, että ihminen tiedostaa olevansa syntinen ja haluaa saada syntinsä anteeksi. Lain julistamisen tehtävä on osoittaa ihmisten syntisyys, jotta he voisivat saada syntinsä anteeksi.

2.2.Mitä synti on konkreettisessa historiallisessa tilanteessamme?

Jos kaikki ihmiset ovat todella syntisiä ja synti on turmeleva voima, joka vaikuttaa jatkuvasti ihmiselämässä ja yhteiskunnassa, täytyy synnillä olla jotakin nähtäviä ja havaittavia seurauksia. Jos synti on todellisuus, täytyy synnin näkyä ja olla tunnistettavissa muutenkin kuin vain uskon silmin. Toisin sanoen: Jos synti on todella kokonaisvaltainen turmelus, täytyy ihmisen syntisyyden näkyä ei-uskovillekin. Jos synti on todellisuutta, voi kristillinen sanoma ja julistus liittyä tähän synnin todellisuuteen. Synnin todellisuudesta voimme päätellä, että ihmisillä tulee, mikäli kristillinen sanoma on totta, voida olla kyky tunnistaa syntejä jo luonnostaan, ilman erityistä kristillistä julistusta. Tämä luonnollinen käsitys synnistä on välttämättä puutteellinen, sillä myös uskovan ihmisen käsitys synnistä paranee pyhityksessä, mutta se on kuitenkin pohja, jolle kristillinen julistus voi rakentaa.

Tämän vuoksi kristillisen julistuksen tehtävänä onkin kysyä, mitkä ovat tällä hetkellä yhteiskunnassamme näkyviä syntejä, jotka myös ei-uskovat voivat yleisesti myöntää synneiksi. On mieletöntä ottaa lain julistuksen lähtökohdaksi sellaisia syntejä, joita lähes kukaan ei pidä synteinä, jos tarjolla on paljon erilaisia syntejä, joiden syntisyydestä ei-uskovatkin ovat yhtä mieltä. Seuraavassa esitän joitakin syntejä, jotka vaikuttavat minusta hyviltä lähtökohdilta:

On yleisesti tunnustettu, että ihmiset eivät välitä riittävästi toisistaan. Vanhukset muumioituvat kuolleina asuntoihinsa, ala-asteikäiset lapset saavat rellestää ja juopotella kaduilla, ihmiset ovat ynseitä ja vihamielisiä toisiaan kohtaan. Vanhukset viruvat vanhainkodeissa puutteellisesti hoidettuina eikä julkinen terveydenhoito toimi.

Talouselämää hallitsee hirvittävä ahneus. Kehitysmaissa ihmiset kuolevat nälkään ja sairauksiin samalla, kun täällä taistelemme toistemme kanssa taloudellisista eduista. Joka voi, vetää välistä. Elintarvikkeet tuotetaan menetelmin, jotka tuottavat eläimille suuria kärsimyksiä.

2.3.Rakenteelliset synnit ovat myös yksilöiden syntejä

Tällaiset synnit ovat yhteiskunnallisia ja rakenteellisia syntejä, joista juuri sen takia me kaikki olemme osallisia. Se, että yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa paljoakaan, ei vähennä vastuutamme yhdestäkään teosta, jolla tuemme epäoikeudenmukaisia ja kärsimystä aiheuttavia järjestelmiä. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja kärsimys, johon olemme osallisia, todistaa meidän syyllisyytemme. Tiedämme, mitä meidän tulisi tehdä, mutta emme tee. Useimmat ihmiset tunnustavat, että heidän pitäisi toimia paremmin kaiken luomakunnassa vallitsevan hädän ja kärsimyksen lievittämiseksi, mutta itsekkyyssyistä he eivät tee niin. Oikea, eettinen ja lähimmäistä rakastava elämä vaatii uhrauksia, joita ihminen itsekkäistä syistä - teologisesti ilmaisten ihmisen syntinen liha - vastustaa. Useimmat ihmiset ovat tietoisia näistä synneistä ja jopa syntisyydestään, mutta he joko väistävät vastuun sysäämällä sen anonyymille järjestelmälle, tai lamaantuvat näiden synnillisten järjestelmien hirmuiselta näyttävän mahdin alla: Kuka voi ne murskata?

Juuri tässä on kristillisen sanoman mahdollisuus.

2.4.Evankeliumi Jeesuksen julistamana

Vapahtajamme Jeesus Kristus aloitti julkisen toimintansa Luukaan evankeliumin mukaan seuraavalla ohjelmanjulistuksella:

Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. (Luuk. 4:18-19.)

Tämän raamatunkohdan mukaan Herra on lähettänyt Jeesuksen ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman eli evankeliumin. Se merkitsee vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, sorretuille vapautta ja Herran riemuvuoden julistamista. Omalla julkisella toiminnallaan Jeesus osoittaa, mitä evankeliumi on. Jeesus auttaa köyhiä, ruokkii nälkäiset, parantaa sairaat ja julistaa syntejä anteeksi. Tämän kaiken hän tekee Herran Hengen voimalla.

Ihmiskunta on synnin vankeudessa, josta se ei voi omin voimin vapautua. Kristus antaa vapautumiseen voiman ja tekee todella vapaaksi. Tämä sanoma on ilosanoma kaikille niille, joita yhteiskunnassa vallitseva synti ahdistaa ja jotka haluaisivat vapautua siitä, mutta eivät siihen kykene. Tässä on myös evankeliumin julistuksen liittymäkohta nykyihmisen kokemukseen. Evankeliumi on ilosanoma niille, joita synti painaa ja ahdistaa. Se osoittaa, että ihmisen ei tarvitse ahdistua vaikka hän näyttää pieneltä ja mitättömältä synnin rakenteiden edessä, sillä Jumala sotii hänen kanssaan niitä vastaan. Kristus antaa voiman tehdä hyvää. Tästä voimasta, jonka Kristus antaa, tulisi evankelioidessa todistaa. Tällöin evankeliumi näyttäytyy todella sinä, mitä se on, ilosanomana vapautuksesta, eikä Jumalan ahdistavana uhkavaatimuksena uskoa tai palaa helvetissä (joka ei ole mitään evankeliumia).

Jeesuksen sanoman mukainen julistus vaikuttaa myös muuta kuin vapautuksen synnin vangeille. Se vaikuttaa sokeille näkönsä saamisen. On totta, että jokaisen uskosta osattoman ihmisen käsitys synnistä on hyvin puutteellinen. Mutta kun uskon kautta Kristukseen Jumalan Henki tulee heihin, he saavat uuden hengellisen näkökyvyn. Sokeista tulee näkeviä. Pyhän Hengen sisäinen todistus ja opetus, pyhitys, paljastaa ihmiselle synnin olemusta yhä tarkemmin. Siksi pelastuksen kannalta ei ole millään tavalla tarpeellista opettaa ihmisille mistään tietystä yksilöidystä synnistä, jos ihminen kuitenkin yleisesti tunnustaa oman syntisyytensä. Jos ihmisen sisin ei todista julistusta ja lain vaatimusta oikeaksi, ei helvetillä pelottelu auta lainkaan, vaan se ainoastaan karkoittaa ihmisen kristillisen uskon piiristä. Mutta sen, mihin inhimillinen julistus ei pysty, tekee evankeliumin kautta saatava Henki. Uskoon tulemiseen riittää yleinen käsitys omasta syntisyydestä ja armon tarpeesta. Ei ihminen tule uskoon siten, että hänelle opetetaan synnistä ja käsketään luopumaan siitä rangaistuksilla uhkailemalla, vaan siten, että hän saa Kristuksen Hengen sydämeensä. Tämä tapahtuu evankeliumin sanan kautta, jolle ainoastaan minimaalinen lain julistus on ennakkoedellytys. Sen jälkeen hänen sisimmässään oleva Hengen laki opettaa hänelle kaiken, mikä hänen tulee tietää synnistä.

3.Mitä on kristillinen julistus nykypäivänä

Kristillinen julistus on nykypäivänä, kuten aina, lakia ja evankeliumia. Se on kuitenkin esitettävä siinä muodossa, että nykyihminen sen ymmärtää. Tämä tapahtuu sen kautta, että se kohdistuu nykyihmisen elämässään kohtaamiin asioihin. Sen tehtävänä on analysoida yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä vaikuttavia synnin muotoja ja niihin liittyen osoittaa kristillisen sanoman todellisuus ja merkittävyys myös nykyihmiselle. Jos ihminen ei ole syntinen, hän ei tarvitse pelastusta. Synti on kokonaisvaltainen yhteiskunnassa ja ihmiselämässä vaikuttava voima. Jos kristillinen julistus nostaa esille vain marginaalisia ja nykyihmisestä mielettömältä vaikuttavia synnin muotoja, se ajaa itsensä omavanhurskaaseen yhteiskunnalliseen paitsioon. Tämä ei ole Jumalan kristityille antama kutsumus. He eivät ole maailmasta, mutta heidät on lähetetty maailmaan.

Kaiken lisäksi tällainen nykyihmisen kannalta marginaalisiin ja mielettömiin synnin muotoihin keskittyvä julistus tekee tyhjäksi evankeliumin merkityksen. Nykyihminen ei tarvitse Jeesusta, jos Jeesus ei anna apua mihinkään nykyihmisen kohtaamiin ongelmiin ja synnin seurauksiin. Jos synnistä puhutaan tavalla, joka ei merkitse mitään nykyihmiselle, ei ole mikään ihme, että vain harvat ottavat vastaan kristillisen sanoman. Reaktiona tähän sanoman torjuntaan jotkut julistajat purkavat vihaansa puhumalla helvetistä ja uhkaamalla Jumalan rangaistuksilla. Tällöin evankeliumi muuttuu väkivallaksi ja turmeltuu. Tällaisille julistajille Jeesus vastasi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan" (Luuk. 9:55-56).

Evankelioinnissa on kyse nimenomaan tästä, evankeliumista.