Ilmari Karimies

DOG210: Dogmi- ja teologianhistoria

Anselm Canterburylainen: Ymmärrystä etsivä usko

Jumalan olemus klassisessa teologiassa Anselm Canterburylaisen pohjalta

1.Johdanto

Luin Anselm Canterburylaisen teoksen Ymmärrystä etsivä usko osana DOG210-opintojaksoa. Anselm Canterburylainen, 1100-luvun kenties merkittävin teologi, käsittelee tässä teoksessa Jumalan olemusta.

Oikeastaan Anselmin kirja on kirjoitettu meditaation muotoon. Tämä meditaatio sisältää filosofisen argumentin Jumalan olemassaolosta, mutta tämä argumentti ei ole teoksen tähtäyspiste, vaan se on määritelmä, joka toimii lähtökohtana Jumalan olemuksen mietiskelylle. Jumalan olemuksen mietiskely taas saa sielun kaipaamaan Jumalaa ja hänen osallisuudestaan tulevaa autuutta. Teos loppuu rukoukseen siitä, että kirjoittaja tulisi osalliseksi tästä autuudesta.

2.Anselmin argumentti Jumalan olemassaolon todistamiseksi

Anselmin tarkastelu lähtee liikkeelle määritelmästä, jonka mukaan Jumala on jotain, mitä suurempaa ei voida ajatella.¹ Kaikki Jumalan ominaisuudet voidaan johtaa tästä määritelmästä.

Ensinnäkin Anselm perustelee tämän määritelmän nojalla, että Jumala on olemassa: Se, mikä ei ole olemassa (tai on olemassa vain ajatuksissa), on vähäisempää, kuin se, mikä on olemassa.² Myöskin se, mikä on olemassa välttämättä ja muista olioista riippumatta, on suurempaa kuin se, minkä olemassaolo ei ole välttämätöntä tai on riippuvaista muista olioista. Sen tähden Jumala on välttämättä olemassa.³ Jumalan suuruudesta voidaan myös johtaa joukko Jumalan ominaisuuksia: Jumala on oikeudenmukainen, totuudellinen, onnellinen ja kaikkea, mitä on parempi olla kuin olla olematta. Yksinkertaisesti sanottuna: Jumala on korkein hyvä, kaikkien hyvien ominaisuuksien täydellisyys.⁴ Anselm luettelee ainakin seuraavat Jumalan ominaisuudet: Jumala on yksi, ainoa, osaton, rajaton, muuttumaton, ikuinen, armahtavainen, oikeudenmukainen, totuudellinen, onnellinen, vanhurskas, kaikkivaltias, hyvä, aistiva, itse elämä, ennen kaikkia iankaikkisia ja niiden tuolla puolen, itseolevainen, itse itsensä tila.

2.1.Anselmin argumentin analyysia

Anselmin ajattelun taustalla on tietynlainen käsitys suuruudesta, tai täsmällisemmin ilmaistuna täydellisyydestä. Hän olettaa, että ihmiset kykenevät intuitiivisesti ymmärtämään, mikä on hyvää, ja tällä tavalla päättelemään, millainen olento on kaikkein suurin eli täydellisin. Jumalan olemukseen päädytään siis tietynlaisen olemisen hierarkian kautta, jossa lähdetään liikkeelle tunnetuista hyvistä asioista ja päätellään niiden pohjalta seuraavia parempia asioita. Merkittävä perusolettamus Anselmilla on ennen kaikkea se, että oleminen on hyvää.

Itse asiassa koko Anselmin Jumala-argumentti tiivistyy käsitteeseen oleminen. Klassisen augustinolais-platonisen ontologian mukaanhan kaikki todella oleva on hyvää, ja paha on hyvän olemisen vähäisempää, puutteellista toteutumista. Niinpä siis paremmat asiat ovat täydellisemmin olemassa kuin huonommat. Täydellisin olento eli Jumala taas on täydellisesti olemassa niin, että hänessä aktualisoituvat samalla aikaa kaikki hyvät ominaisuudet.⁵ Siten hän on myös itse oleminen,⁶ sillä kaikki oleva on vähäisemmässä määrin osallinen hänen olemuksestaan eli olemisestaan.⁷ Anselm itse asiassa edustaa käsityksessään Jumalasta puhtaaksi viljeltyä uusplatonismia, sillä hän liittyy siihen käsitykseen, että Jumalassa ja vain Jumalassa kaikki ominaisuudet esiintyvät yhtä aikaa, sillä Jumala on kaiken ykseys, joka sovittaa itsessään yhteen myös vastakohtaiset olemassa olevat ominaisuudet.⁸ Koska ihmisjärki voi ymmärtää nämä ominaisuudet vain erillisinä, mutta ei yhtä aikaa samassa olennossa, ei ihmisjärki toisaalta voi käsittää Jumalan olemusta, mutta kuitenkin se voi toisaalta partisipoida Jumalan olemukseen yksittäisten attribuuttien kautta. Itse asiassa Anselm yhdistää tämän argumenttiinsa: Jumalan ominaisuuksiin kuuluu, että hän on suurempi, mitä saattaa ajatella.⁹ Anselm siis ymmärtää Jumalan olemassaolon tiedettävyyden ja olemuksen tuntemattomuuden eron uusplatonisella tavalla. Toisaalta Jumalan ykseys on myös Kolminaisuusopin lähtökohta.¹⁰

2.2.Anselmin argumentin merkitys nykypäivänä

Anselmin argumenttia voidaan pitää aikasidonnaisena siinä mielessä, että se edustaa sellaista käsitystä täydellisyydestä ja olemisesta, jota ei enää nykyisin pidetä itsestäänselvyytenä. Mutta on selvää, että Anselmin tarkoituksena ei ollut ensisijaisesti esittää todistusta Jumalan olemassaolosta, vaan tämä argumentti toimii vain lähtökohtana Jumalan olemuksen pohdiskelulle. Niinpä Anselmin argumenttia voidaankin nykyaikana tulkita kääntämällä se päälaelleen: Se on sellaisen luomisuskon ilmaus, jonka mukaan kaikki maailmassa oleva hyvä voidaan johtaa Jumalasta. Se siis ei ensisijaisesti todista Jumalan olemassaoloa, vaan kertoo, millainen Jumala kristillisen uskon mukaan on. Maailmassa olevia hyviä asioita tarkastelemalla ei siis enää kohota Jumalaan, vaan maailmassa olevat hyvät asiat kertovat niiden luojana olevasta Jumalasta. Argumentti voidaan siis ottaa vastaan Jumalan olemuksen määritelmänä, vaikka se ei enää käykään Jumalan olemassaolon vastaansanomattomaksi todisteeksi.

3.Lähteet ja kirjallisuus

Anselm Canterburylainen

FQI Ymmärrystä etsivä usko (Proslogion). Fides Quarens Intellectum. Johdanto, suomennos, selitykset Paavo Rissanen. Hengen tie 13. Pieksämäki 1986.

Kirjavainen, Heikki