Armahtakaa (5. sunnuntai helluntaista)

Joh. 8: 2-11
Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Päivän tekstissä Jeesus on opettamassa Jerusalemin temppelissä joko lehtimajanjuhlien aikaan tai heti niiden jälkeen. Lehtimajanjuhla oli suuri juhla, jonka aikana Jerusalemiin kokoontui paljon väkeä. Juhlien viimeiseen päivään kuului paljon ilonpitoa kaupungin ollessa täynnä juhlavieraita. Ei ollut suinkaan epätavallista, että tällaisessa joukossa ja tunnelmassa esiintyi seksuaalista holtittomuutta. Meidän tarvitsee vain ajatella omia kotoisia juhannusfestareitamme pystyäksemme kuvittelemaan, mitä juhlahumun keskellä saattoi tapahtua. Niinpä kävi niin, että Jeesuksen tultua ilmeisesti juhlan päätöspäivän jälkeen varhain aamulla temppeliin opettamaan, lainopettajat ja fariseukset toivat hänen luokseen aviorikoksesta itse teossa tavatun naisen. Tämän he tekivät koetellakseen, tuomitsisiko Jeesus hänet Mooseksen lain mukaan, joka vaati avionrikkojan kivitystä.

Mitä teki Jeesus, joka oli tunnettu syntisten ystävänä? Hän kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan ikään kuin huomioimatta väkijoukkoa. Kun Jeesukselta edelleen tiukattiin vastausta, hän suoristautui ja lausui: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Sitten hän kumartui uudelleen ja kirjoitti maahan toisen kerran. Ne ihmiset, jotka olivat tuoneet naisen Jeesuksen eteen, lähtivät evankeliumikertomuksen mukaan Jeesuksen sanat kuultuaan pois paikalta, vanhimmat ensimmäisinä. Kenestäkään ei ollut heittämään ensimmäistä kiveä. Lopulta kansan keskelle jäivät vain Jeesus ja nainen. Mitä sanoisi Jeesus, ainoa synnitön ihminen, joka olisi voinut tuon ensimmäisen kiven heittää? Mitä sanoisi hän, jolle Isä oli antanut tuomiovallan? Jeesus kysyi naiselta, eikö kukaan tuominnut häntä. "Ei, Herra", nainen vastasi. "En tuomitse minäkään", Jeesus sanoi. "Mene, äläkä enää syntiä tee."

Jeesuksen toiminta aviorikokseen langenneen naisen kanssa opettaa meille tärkeitä asioita Jumalan tuomiosta ja lain ja armon suhteesta. Mitä meille tulee mieleen, kun ajattelemme sanaa "tuomita"? Raamatussa meitä kehoitetaan: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Tarkoittaako tämä, että emme saa sanoa mitään asiaa synniksi emmekä ketään syntiseksi? Tarkoittaako tämä, että emme saa puuttua siihen, miten lähimmäisemme elää, vaan meidän tulee suvaitsevaisuuden nimissä sallia kaikki? Usein näihin Jeesuksen vuorisaarnan sanoihin vedoten perustellaan sitä, että emme saa moittia lähimmäistämme mistään, elipä hän mielestämme kuinka väärää ja jumalatonta elämää tahansa.

Tällainen tulkinta on kuitenkin täysin väärä ja Jeesus osoittaa sen vääräksi. Tuomitsemisella voimme nykykielessä tarkoittaa kahta asiaa. Voimme tarkoittaa sillä sitä, että sanomme jonkin teon tai asian olevan väärin. Toisaalta voimme tarkoittaa sillä tuomion julistamista, sitä mitä tuomari tekee. Tuomari määrää lakia rikkoneelle rangaistuksen. Kun Jeesuksen luo tuotiin aviorikoksesta tavattu nainen, Jeesus ei suinkaan sanonut naista synnittömäksi. Päinvastoin hän sanoi naiselle, vaikka armahti tämän: "Mene, äläkä enää syntiä tee". Jeesus ei suinkaan siis hyväksynyt sitä, mitä nainen teki, vaan oli yhtä mieltä syyttäjien kanssa siitä, että nainen oli tehnyt syntiä. Hän ei painanut tätä asiaa villasella, vaan varoitti naista tekemästä toiseen otteeseen aviorikosta. Se, että Jeesus kieltää tuomitsemasta eikä itsekään tuominnut naista, ei tarkoita sitä, että synnissä eläminen olisi Jumalalle yhdentekevä asia. Jumalan edessä me olemme kaikki syntisiä. Tuomiovalta synneistämme kuuluu Jumalalle. Tämä ei tarkoita sitä, että emme saisi syyttää ketään synnistä, vaan sitä, että ei ole meidän asiamme päättää niiden rankaisemisesta ja julistaa tuomioita lähimmäisillemme.

Joskus tapahtuu niin, että hurskaissa piireissä ollaan tuomitsemassa ihmisiä helvettiin milloin minkäkin synnin perusteella. Usein jostakin sellaisesta synnistä, johon itse ei ole syyllistytty, tehdään taivaspaikan kannalta ratkaiseva kysymys. Eiväthän ne voi olla uskossa, jotka käyvät tansseissa, istuvat iltaa ravintoloissa, elävät avoliitossa, polttavat tupakkaa tai muuta sellaista, saatetaan ajatella. Tällöin kuitenkin tehdään itse syntiä. Tuomiovalta kuuluu Jumalalle eikä hän ole luovuttanut sitä meille ihmisille. Me emme päätä kenenkään pääsystä taivaaseen tai joutumisesta kadotukseen. Ei myöskään ole meidän asiamme olla kaivamassa esille lähimmäistemme tuomitaksemme heitä ajallisesti, ellei se ole maallisen järjestyksenpidon kannalta välttämätöntä. Usein osoittelemme muiden syntejä tuodaksemme esiin oman hurskautemme. Tällöin emme ole ymmärtäneet Jumalan laista mitään.

Mikä on sitten Jumalan lain oikeaa käyttöä? Millä tavalla meidän tulee sitä soveltaa? Jeesus osoittaa toiminnallaan Jumalan lain oikean käytön. Fariseukset ja lainopettajat toivat naisen Jeesuksen eteen jotta hänet tuomittaisiin. Jeesus muutti kysymyksen naisen syntisyydestä kysymykseksi meidän syntisyydestämme. Oletko sinä synnitön? "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Itse olen aina miettinyt, mitä Jeesus oikein kirjoitti maahan tässä tilanteessa. Jotkut käsikirjoitukset lisäävät tähän sanat "heidän jokaisen syntinsä." Vaikka kyse lieneekin täydennyksestä, jonka joku myöhempi evankeliumin kopioija on käsikirjoitukseen tehnyt pohtiessaan samaa ongelmaa, tämä lisäys sopii hyvin yhteen muun tekstin sanoman kanssa. Jeesus on se, jolle Isä on antanut tuomiovallan. Hän on Jumalan elävä Sana, jonka sanat osoittavat meidän tilamme. Kuvaus siitä, kuinka Jeesuksen eteen kokoontuneet syyttäjät lähtivät pois yksi toisensa jälkeen pystymättä vastaamaan Jeesuksen asettamaan haasteeseen tuo mieleen viimeisen tuomion. Jumalan edessä kukaan meistä ei ole synnitön. Voimme kuvitella olevamme synnittömiä niin kauan kunnes joudumme kohtaamaan hänen sanansa, jota emme voi väistää. Hän on se, jolla on tuomiovalta. Tämä valta tarkoittaa sitä, että emme voi vastustaa Jeesuksen sanoja, joilla hän osoittaa meidän syntimme. Emme voi esittää synnitöntä niiden edessä. Voimme joko jäädä alastomina hänen eteensä odottamaan tuomiota tai mennä pois. Jeesus sanookin tuomion olevan siinä, että valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset ovat valinneet sen sijasta pimeyden. Vielä voimme väistää Jumalan tuomiota pakenemalla pimeyteen, mutta viimeistään viimeisellä tuomiolla joudumme kaikki Kristuksen peljättävän tuomioistuimen eteen, jossa kuulemaamme tuomioon voimme sanoa vastaan juuri yhtä paljon kuin lainopettajat saattoivat sanoa Jeesuksen julistamaa tuomiota vastaan.

Sanoillansa Jeesus siis osoittaa Jumalan lain oikean käytön. Lain oikeaa käyttöä on se, että sovellamme sitä aina ensin itseemme. Sitä ei ole annettu meille siksi, että voisimme tuomita lähimmäisemme, vaan siksi, että näkisimme omat syntimme ja sen, että tarvitsemme pelastusta. "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?", kysyy Jeesus vuorisaarnassa. "Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." Kun kohtaamme Jumalan lain oikealla tavalla, ymmärrämme itse olevamme syntisiä emmekä enää riennä tuomitsemaan lähimmäisiämme korottaaksemme itseämme. Emme enää etsi omaa kunniaamme emmekä voi lähestyä heitä ylhäältä päin tuomiten, vaan samanarvoisina syntisinä, jotka molemmat tarvitsevat pelastusta.

Jeesus on siis se Jumalan elävä ja iankaikkinen Sana, jolla on valta osoittaa meidän syntimme. Hänellä on valta myös päättää niiden rangaistuksesta. Hänellä on siis kaksinkertainen tuomiovalta. Yksikään meistä ei ole hänen edessään synnitön. Jumala ei kuitenkaan lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Jeesus sanoi naiselle: "En minäkään sinua tuomitse." Hän on se, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Hän on laupias tuomari, joka on itse kärsinyt rangaistuksen meidän syntiemme edestä. Usko häneen pelastaa, sillä uskossa otamme vastaan hänen sovitustyönsä. Tämän teemme, kun tunnustamme olevamme syntisiä emmekä pakene hänen tuomiotaan, ja samalle luotamme siihen, että hän on sovittanut meidän syntimme eikä tahdo rangaista meitä niistä.