Ilmari Karimies
Sielun sisäinen jumalatuntemus - Augustinuksen illuminaatio-oppi
Mutta sitten kun olin lukenut yllämainittuja platonilaisten kirjoja ja seurannut heidän kehotustaan etsiä totuutta aineellisen maailman ulkopuolelta, minä opin Sinun teoistasi tuntemaan Sinun näkymättömän olemuksesi.1
Kirkkoisä Augustinus kuvaa kuuluisassa teoksessaan Tunnustukset (Confessiones) elämänvaiheitaan ja niihin liittyviä monivaiheisia 'harharetkiään'. Augustinuksen teosta jäsentää totuuden etsinnän teema. Hän luopuu lapsuutensa kristillisestä uskosta ja liittyy manikeolaisuuden nimellä tunnettuun liikkeeseen, jonka hän katsoo tarjoavan kristinuskoa parempia vastauksia todellisuuden olemusta koskeviin kysymyksiin. Kuitenkaan hän ei lopulta saa liikkeeltä tyydyttäviä vastauksia. Pettyneenä Augustinus etääntyy manikealaisuudesta.2 Hän kamppailee filosofisen skeptisismin kanssa, kunnes saa käsiinsä latinaksi käännettyjä platonilaisten filosofien kirjoja. Niistä hän edellämainitussa lainauksessa kirjoittaa.3
Augustinus esittää tuotannossaan ajatuksen ihmisen luonnollisesta, järkeen perustuvasta jumalatuntemuksesta, joka on mahdollista saavuttaa filosofian, siis viisauden rakastamisen, kautta. Tämä tuntemus perustuu Augustinuksen ajattelussa jumalalliseen valoon tai valaisuun, jonka kautta sielu näkee ikuisia totuuksia. Tätä ajatusrakennelmaa kutsutaan illuminaatio-opiksi (<lat. lumen = valo).
Kuten Augustinus Tunnustuksissaan kertoo, hänen filosofisen taustansa muodostaa platonismi. Myös illuminaatio-opin tausta-ajatukset löytyvät sieltä. Platonisen anamnesis-ajatuksen mukaan ihmissielun alkuperä oli tosiolevaisessa, ikuisten totuuksien maailmassa. Sen vuoksi sielu pystyi olemaan tämän muuttuvaisen aistimaailman lisäksi kosketuksissa myös ideamaailman ideoihin. Filosofia vapautti ihmissielun tiedostamaan alkuperänsä muistamisen, anamnesiksen, kautta.
Tämä prosessi tapahtui seuraavasti: Ihmissielu havaitsi aistien kautta aineellisessa maailmassa erilaisia olioita. Näiden olioiden kautta ihmissielussa aktivoitui niitä vastaava idea eli forma, jonka sielu tunsi ideamaailmassa olevan alkuperänsä avulla. Kun sielu havaitsi, että siinä syntyi yleispäteviä ideoita, jotka eivät yleispätevyytensä vuoksi voineet olla peräisin muuttuvasta aistimaailmasta, se oivalsi, että sen alkuperä on muuttumattomassa ideamaailmassa.4
Käsitellessään illuminaatio-oppia Augustinus tuo eksplisiittisesti esille teoksessaan Kolminaisuudesta (De Trinitate), että se on tarkoitettu korjaamaan hänen mielestään virheellinen anamnesis-oppi.5 Augustinus ei voinut hyväksyä platonista anamnesis-oppia, koska se edellytti sielujen pre-eksistenssin ja lankeemuksen. Augustinuksen mukaan sielut ovat luotuja, eivät ikuisia.6 Kuitenkin sieluilla on kyky tavoittaa ikuisia totuuksia. Tätä kykyä Augustinus ei perustanut siihen, että sielu itse olisi lähtöisin ideamaailmasta, vaan sielulla olevaan osallisuuteen jumalallisesta Logoksesta. Tähän osallisuuteen perustuu ihmissielun kyky käsitteelliseen ajatteluun, jolla on kyky tavoittaa todellisuus.
Augustinuksen mukaan Jumalan iankaikkinen Sana, Kristus, on luomisen intelligentti agentti.7 Maailma on luotu Sanan eli Logoksen mukaisesti. Siksi luomakunta on looginen, intelligiibeli eli käsitettävissä oleva. Se on Logoksen olemuksen kaltainen eli logoshahmoinen, hyvä, kaunis ja harmoninen.8
Ihmisellä on erityinen paikka Jumalan luomistöissä, sillä hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Koska Jumala on kolmiyhteinen, on ihmissielukin kolmiyhteinen. Jumalan kolmea persoonaa ja heidän intratrinitaarisia tehtäviään vastaavat ihmissielussa kolme sielunkykyä, jotka ovat erotettavissa9, mutta jotka kuitenkin muodostavat yhden sielun. Nämä sielunkyvyt ovat muisti, ymmärrys ja tahto.10 Kolminaisuuden, maailman ja ihmissielun välillä vallitseva yhdenmuotoisuus muodostaa Augustinuksen teologiassa pohjan käsitteelliselle ajattelulle.
Ihmissielu on siis Augustinuksen mukaan luotu Kolminaisuuden kuvaksi. Niinpä ihmisen ymmärtävä sielunkyky implikoi inhimillisen ajattelun välttämättömän käsitteellisyyden. Ihmisen havainnoidessa aistimaailmaa suodattuu kaikki aistitieto ihmisen ymmärryksen läpi. Ymmärrys erottaa tästä aistidatasta aistiobjektien format. Niinpä kaikki havainto saapuu ihmissieluun eräänlaisen jäsentävän periaatteen muokkaamana. Tämä jäsentävä aines tai periaate ei ole mitään muuta kuin itse Logos, jonka 'sisältämien' formien eli ideoiden valossa kaikki aistihavainto jäsentyy. Prosessia voidaan kuvata seuraavalla tavalla:
Jo todellisuus itsessään on luomisen perusteella Kristus-Logoksen muotoinen. Inhimillinen ymmärrys taas perustuu Kristus-Logoksen jumalalliseen valoon, joka valaisee ihmissielun. Logoksen valossa todellisuus jäsentyy sen todellisen olemuksen mukaisesti, sillä todellisuus ja Logos ovat samanmuotoiset. Niinpä inhimillisen järjen aistihavainnosta muodostamat käsitteet ovat reaalikäsitteitä. Niiden ja todellisuuden välillä vallitsee täysi vastaavuus. Maailma on intelligiibeli eli ymmärrettävä ja ihminen on Kristus-Logoksen tähden intelligentti eli ymmärtävä.11 Illuminaatio-oppi on siis tietoteoria ja tulkintateoria. Se antaa kristillisen vastauksen kysymykseen, mihin mielenulkoista maailmaa koskeva objektiivinen tieto perustuu.
Illuminaatio-opin merkitys tietoteoriana tulee ymmärrettäväksi verrattaessa sitä kantilaiseen tietoteoriaan. Kantin mukaan on olemassa todellisuus sinänsä, mutta sitä mieli ei voi tavoittaa. Jäsentävä ymmärrys eli mieli jäsentää Kantin mukaan kaiken havainnon ihmisen mielen sisältämien ymmärryksen kategorioiden mukaiseksi. Tämä jäsennys nähdään toimintona, joka estää todellisuuden tavoittamisen sellaisena kuin se on. Niinpä varma tieto ei kohdistu todellisuuteen, vaan mielen apriorisiin kategorioihin. Augustinuksen mukaan taas mielen kategoriat ja todellisuus vastaavat toisiaan. Logoksen sisältämät kategoriat tulkitsevat todellisuuden ihmismielelle sellaisena kuin se on.
Augustinuksen De Trinitate -teoksen valossa näyttää selvältä, että Logokseen perustuva illuminaatio on myös tulkintateoria:
Me katselemme mielen näkökyvyllä siihen ikuiseen totuuteen, jonka kautta kaikki ajalliset asiat on tehty, jonka mukaan meidät on tehty, ja jonka mukaan me teemme kaiken, minkä teemme totuuden ja oikean ymmärryksen mukaisesti, itsessämme ja ruumiillisissa asioissa. Meillä on oikea tieto asioista, tässä näössä käsitettyinä, ikään kuin se olisi sana meidän sisällämme. Puhumalla synnytämme sen ulos itsestämme, mutta syntyessäänkään se ei jätä meitä. Ja kun me puhumme toisillemme, käytämme sanaa, joka pysyy meissä, ääntä tai jotakin ruumiillista merkkiä, niin että jonkinlaisen aistillisen samankaltaisuuden kautta samanlainen asia herää myös kuulijan mielessä, samanlainen kuin se, joka ei jätä senkään mieltä, joka puhuu.12
Toisin sanoen Kristus-Logos on siis käsiterealismin ja universaalin mentaalisen kielen, ja tätä kautta universaalin, objektiivisen tulkintateorian mahdollistaja. Mutta illuminaatio-opin rikkaus ei suinkaan tyhjenny tähän.
Kreikkalaista filosofista ajattelua vallitsi vastakkainasettelu muuttuvaisen, aistittavan todellisuuden ja muuttumattoman, järjellisen todellisuuden välillä. Oikean tiedon kohteena saattoi olla vain järjellinen ideamaailma, sillä ideat olivat muuttumattomia ja ikuisia, aistiobjektit taas muuttuvia. Aistimaailmaa koskevat väitteet olivat tämän vuoksi epävarmoja, sillä ne saattoivat muuttua ajan myötä epätosiksi. Siksi sinänsä todetkaan aistimaailmaa koskevat väitteet eivät Platonin mukaan olleet tietoa, vaan mielipiteitä tai uskomuksia, doksia. Filosofian tehtävänä oli kohota aistimaailman yläpuolelle ja hankkia aitoa tietoa, jonka kohteena oli tosiolevainen, ideoiden maailma.13
Järjen maailmassa olevat ideat olivat hyödyllisiä aistimaailmankin paremman ymmärtämisen kannalta, sillä sekä Platon että Aristoteles katsoivat ideoiden eli formien olevan myös aistitodellisuuden syy.14 Kuitenkin filosofian varsinainen hyöty oli varsinkin platonisteille sen tarjoamassa pelastuksessa. Filosofian kautta sielu muisti todellisen alkuperänsä ideamaailmassa. Ideamaailman intellektuaalinen kontemplaatio kehittyi kohti uskontoa lähenevää mystiikkaa.15 Augustinuksen teologiassa tämä sama jaottelu aistimaailmaa koskevien uskomusten ja ideamaailmaan kohdistuvan tiedon välillä ilmenee jaottelussa tieto - viisaus (scientia - sapientia), joista tieto koskee aineellista, muuttuvaa todellisuutta ja viisaus muuttumatonta jumalallista todellisuutta, jonka Kristus ilmoittaa.16
Platonisen anamneesis-teorian tähtäyspiste ei siis ollut aistimaailman käsittäminen, vaikka format mahdollistivat tämänkin, vaan ikuisen ideamaailman eli totuuden tunteminen. Samoin on Augustinuksen illuminaatio-opin laita. Aistimaailman käsittäminen perustuu sen mukaan Jumalan Logokseen, joka kohdataan sielussa. Sielussa kohdattava Kristus on jopa eräässä mielessä rinnastettavissa inkarnaatioon.17 Filosofian kautta on hankittavissa oikea käsitys Jumalan jumalallisista ominaisuuksista.18 Tämä tapahtuu ainakin seuraavilla tavoilla: Aistimaailma on muuttuvainen. Sielulla on kuitenkin varma tieto monista muuttumattomista käsityksistä ja ideoista, joita se ei ole koskaan havainnut aistimaailmassa. Sisäänpäin kääntymällä ja näitä ideoita tarkastelemalla sielu kohtaa sisäisen Opettajan, joka on Logos, jumalallinen viisaus, totuus itse.19 Illuminaatio-oppi on siis hyvin pitkälle analoginen anamnesis-opin kanssa. Aistimaailman herättämät käsitteet herättävät sielussa kysymyksen näiden käsitteiden alkuperästä, sillä ne eivät voi olla lähtöisin sielusta itsestään. Tällä tavalla ne osoittavat sielun ulkopuolelle, iankaikkiseen Jumalaan joka on maailman ja sielun luoja.
Augustinuksen illuminaatio-oppi onkin myös hänen mystiikan teologiansa lähtökohta. Augustinuksella esiintyy hyvin vahva per creaturas ad Creatorem-aihe. Hänen mystiikan teologiansa on katafaattista mystiikkaa, jossa luotujen kautta kohotaan Luojan luo.20 Samoin luomistyön oikea ymmärtäminen (scientia) on mahdollista vain Luojan valossa (sapientia).
Augustinuksen teologiaa hallitsee siis erittäin vahva luonnollisen jumalatuntemuksen teema. Itse asiassa jokainen ihminen on ymmärryksensä kautta osallinen Jumalasta. Mikä merkitys inkarnaatiolla sitten on tässä valossa? Mitä tilaa jää uskolle? Pelastuuko ihminen luonnollisen jumalatuntemuksensa kautta?
Kattava näiden kysymysten käsittely, esimerkiksi Augustinuksen pelastusopin kartoittaminen, ei kuulu tämän kirjoituksen aihepiiriin. Pyrin kuitenkin antamaan näihin heränneisiin kysymyksiin joitakin lyhyitä vastauksia.
Ensinnäkin Augustinuksen illuminaatio-opin perusteella Jumalan jumalallisen luonnon tunteminen näyttää todellakin jokaiselle ihmiselle mahdolliselta. Augustinuksella pelastus ei kuitenkaan kytkeydy tietoon. Oikeasta, filosofian tarjoamasta jumalatuntemuksesta ei ole hyötyä syntiinlangenneelle ihmiselle, jonka tahdon suuntautuminen on edelleen turmeltunut. Vaikuttaa siltä, että pelkkä tieto Jumalasta ei voi korjata tätä tahdon suuntautumista, vaan tarvitaan Pyhä Henki.21 Pyhä Henki taas saadaan vain uskomalla Kristukseen. Jumala voi kyllä johdattaa ihmistä filosofian kautta lähemmäksi itseään, mutta sen lisäksi tarvitaan uskoa Kristukseen, joka kuuluu erityisen ilmoituksen piiriin. Augustinus kirjoittaakin filosofisten kirjojen ja pyhien kirjojen suhteesta näin:
Minä jaarittelin [filosofiasta] kuin hyvinkin kokenut mies, mutta jollen olisi Vapahtajassamme Kristuksessa etsinyt tietä luoksesi, olisi kokemukseni tullut olemaan vain tuomion kokemusta. Aloin jo pitää itseäni hyvinkin ansioituneena ja viisaana, vaikka olin vain tuomioon ansioitunut. Minä en itkenyt, minä vieläpä viisaudessani ylvästelinkin. Missä oli tuo nöyryyteen pohjautuva rakkaus, Kristuksen Jeesuksen rakkaus? Mitenkäpä platonistien kirjat olisivat sitä minulle opettaneet?
Minä luulen kuitenkin, että Sinä tahdoit johtaa minut noitten kirjain pariin, ennen kuin opin tuntemaan Sinun pyhiä kirjojasi, että muistiini painuisi, miten nuo kirjat minuun vaikuttivat, ja että sitten myöhemmin, kun Sinun kirjasi olivat minut kesyttäneet ja Sinun parantava kätesi oli minun haavani lääkinnyt, täysin ymmärtäisin, mikä ero on pyrkimyksen ja saavutuksen välillä: toiset näkevät kyllä, mihin on mentävä, mutta eivät näe tietä, toiset tuntevat myöskin tien autuuttavaan isänmaahan, siihen isänmaahan, joka on annettu heille ei vain katseltavaksi, vaan myös asuttavaksi.22
Augustinus
Conf. Confessiones. Tunnustukset. Kristikunnan klassikkoja 1. Latinasta suomentanut Otto Lakka. Suomennuksen tarkastanut Yrjö-Otto Lakka. Helsinki: SLEY-kirjat 1981.
De Trin. De Trinitate. On the Trinity. Post-Nicene Fathers, Series I, Vol. III. Edited by Philip Schaff. http://www.ccel.org/fathers2/NPNF1-03/TOC.htm
Annala, Pauli
1984 Mystiikan mahdollisuus Augustinuksen ja Tuomas Akvinolaisen tietoteorioiden näkökulmasta. -Elevatis Oculis. Toim. Pauli Annala. Missiologian ja ekumeniikan seuran julkaisuja 42. Vammala.
2001 Antiikin teologinen perintö. Kristillisen platonismin viisi vuosisataa. 2. korjattu painos. Helsinki: Yliopistopaino.
Kirjavainen, Heikki
1983 Uskon ja tiedon samanaikaisuus. Totuus-, perustelu ja varmuusehdon esiintymisiä uskonnollisen uskon määrittelyssä antiikista korkeaskolastiikkaan. STKSJ 137. Helsinki.
Trapè, Agostino.
1986 Saint Augustine. -Patrology vol. IV. Edited by Angelo di
Berardino. Transl. by Rev. Placid Solari. Westminster, Maryland.
1 Conf. VII, 20.
2 Augustinuksen välienselvittelystä manikeolaisuuden kanssa Conf. V, 1-7.
3 Skeptisismistä Conf. V, 14. Platonistien kirjoista ja niistä saadusta ymmärryksestä Conf. VII, 9 ja 20.
4 Platonista anamnesis-oppia selittää Annala 2001, 146-147. Siitä, että illuminaatio-oppi ottaa Augustinuksella anamnesis-opin paikan Trapè 1986, 421: "In fact, the doctrine of illumination: a) was proposed in order to take place that of Platonic reminiscence". Samoin Annala 1984, 3.
5 "And hence that noble philosopher Plato endeavored to persuade us that the souls of men lived even before they bare these bodies; and that hence those things which are learnt are rather remembered,as having been known already, than taken into knowledge as things new. For he has told us that a boy, when questioned I know not what respecting geometry, replied as if he were perfectly skilled in that branch of learning. For being questioned step by step and skillfully, he saw what was to be seen, and said that which he saw. But if this had been a recollecting of things previously known, then certainly every one, or almost every one, would not have been able so to answer when questioned. For not every one was a geometrician in the former life, since geometricians are so few among men that scarcely one can be found anywhere. But we ought rather to believe, that the intellectual mind is so formed in its nature as to see those things, which by the disposition of the Creator are subjoined to things intelligible in a natural order, by a sort of incorporeal light of an unique kind; as the eye of the flesh sees things adjacent to itself in this bodily light, of which light it is made to be receptive, and adapted to it." De Trin. XII, 24.
6 Annala 2001, 147 ja 1984, 3.
7 Esim. Conf. XI, 7 ja 9.
8 Annala 2001, 141-143.
9 Distinktio, ei separaatio.
10 Annala 2001, 148-150. Augustinus esittää tämän yhdenmuotoisuuden lyhyesti Conf. XIII, 11 ja käsittelee sitä laajemmin teoksessaan De Trinitate.
11 Annala 2001, 156-157. Kirjavainen 1983, 59 valaisee Annalaa laajemmin Kristus-Logoksen merkitystä ymmärrystä valaisevana periaatteena. Ymmärrys ei ole ainoastaan Logoksen muotoinen, vaan juuri pre-eksistentti Logos on se valo, joka valaisee ymmärryksen.
12 De Trin. IX, 12. " We behold, then, by the sight of the mind, in that eternal truth from which all things temporal are made, the form according to which we are, and according to which we do anything by true and right reason, either in ourselves, or in things corporeal; and we have the true knowledge of things, thence conceived, as it were as a word within us, and by speaking we beget it from within; nor by being born does it depart from us. And when we speak to others, we apply to the word, remaining within us, the ministry of the voice or of some bodily sign, that by some kind of sensible remembrance some similar thing may be wrought also in the mind of him that hears,-similar, I say, to that which does not depart from the mind of him that speaks." Käännös englannista, Ilmari Karimies.
13 Kirjavainen 1983, 39-40.
14 Kirjavainen 1983, 33.
15 Annala 2001, 23.
16 Annala 2001, 155-156. Kirjavainen 1983, 60.
17 "Ideoiden kuvat mielessä (imagot) ovat »konsepteja» (siitoksia), joiden välityksellä jumalallinen Logos inkarnoituu käsitteiksi ihmismieleen." Kirjavainen 1983, 59-60.
18 "Mutta sitten kun olin lukenut yllämainittuja platonilaisten kirjoja ja seurannut heidän kohotustaan etisiä totuutta aineellisen maailman ulkopuolelta, minä opin Sinun teoistasi tuntemaan Sinun näkymättömän olemuksesi. Ja jälleen jouduttuani vaikeuksiinkin minä kuitenkin sen tunsin, vaikka en sitä pimitetyn sieluni takia voinut selvästi nähdäkään. Minä olin varma siitä, että Sinä olet olemassa ja että Sinä ole ääretön, olematta sidottu mihinkään äärellisiin paikkoihin tahi äärettömiin avaruuksiin. Tunsin, että Sinä todella olet ja aina olet ollut sama ja muuttumaton etkä miltään osalta etkä minkään johdosta miksikään muuksi muuttuva, mutta että kaikella muulla jo yksinomaan olemisensa perustuksella on syntynsä Sinusta" Conf. VII, 20.
19 Annala 2001, 156-157 ja Annala 1984, 3-4.
20 Toinen Augustinuksen mystiikan teologiassa keskeinen teema on tietenkin rakkaus. Augustinuksen mystiikan teologiasta Annala 2001, 158-162.
21 Kirjavainen 1983, 61, erityisesti alaviite 11. Tässä käsityksessä on helppo nähdä pohjaa katoliselle fides caritate formata -opille, jonka mukaan pelkkä tieto jumalallisista asioista ei pelasta, vaan tarvitaan rakkaus, joka täydellistää uskon.
22 Conf. VII, 20.