Hyvää juhannusaaton iltaa teille kaikille.
Olemme kokoontuneet tänne kirkkoon Johannes Kastajan syntymän muistojuhlan eli juhannuksen aattona. Johannes Kastaja oli Raamatun mukaan Herran edelläkävijä, jonka Jumala lähetti valmistamaan tietä Pojalleen. Malakian kirja, Vanhan Testamentin viimeinen kirja päättyy Jumalan lupaukseen siitä, että hän lähettää kansalleen profeetta Elian, joka kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Jeesuksen mukaan juuri Johannes Kastaja oli tämä Elia.
Jo kertomus Johannes Kastajan syntymästä on ihmeellinen. Hänen vanhempansa, Sakarias ja Elisabet olivat jo vanha lapseton pari, joka ei enää uskonut voivansa saada lapsia. Sakarias, Johanneksen isä kuului pappissukuun ja oli toimittamassa palvelusta Herran temppelissä kun hänelle ilmestyi siellä enkeli, joka lupasi hänen vaimonsa tulevan raskaaksi. Tälle lapselle tuli antaa nimeksi Johannes. Sakariaasta tämä lupaus kuulosti niin ihmeelliseltä, että hän ei ensin uskonut sitä. Tämän vuoksi hän rangaistukseksi tuli mykäksi siihen asti, kunnes lapsi oli syntynyt.
Johannes oli monella tavalla Jeesuksen edelläkävijä. Kun Jeesuksen äiti Maria oli tullut Pyhästä Hengestä raskaaksi, kävi hän tapaamassa Elisabetia, joka oli hänen sukulaisensa. Tuolloin Elisabet oli jo kuudennella kuukaudella raskaana. Kun Elisabet näki Marian, Johannes-lapsi hänen kohdussaan hypähti ilosta ja Elisabet Pyhän Hengen innoittamana ylisti Mariaa autuaaksi. Tämä tapaaminen on juhannusjuhlan ajankohdan raamatullinen perusta. Johannes Kastaja sikisi ja syntyi 6 kuukautta ennen Jeesusta. Siksi vietämme nyt juhannusta, joka jo osoittaa häneen, jonka vuoksi Elisabetkin ylisti Mariaa autuaaksi.
Elisabetin ja Sakariaan lapselle tuli siis antaa nimeksi Johannes. Monet ihmettelivät tätä, sillä tuohon aikaan etenkin pappissuvussa oli tapana antaa lapselle isän nimi. Lapsesta tuli kuitenkin nyt Johannes ja vanha perinne katkesi. Johannes Kastajan syntymä merkitsikin uuden aikakauden alkua. Jumala oli tekevä suuria tekoja kansansa keskuudessa. Lapselle annettu nimi Johannes merkitsee "Jumala on armollinen". Se on lupaus Jumalan armosta.
Johannes Kastaja ei kuitenkaan itse ollut kovin armollinen profeetta, vaan päinvastoin hän saarnasi ankarasti parannusta. Kun Jeesus aloitti julkista toimintaansa noin 30 vuoden iässä, saarnasi Johannes Jordanin seudulla kehoittaen ihmisiä tekemään parannuksen syntisestä elämästään ja ottamaan kasteen syntien anteeksiantamiseksi. Se aika, josta Malakian kirjassa puhuttiin, oli nyt lähellä. Vaikka kaikki näytti vielä olevan hyvin ja luonto vihannoi kuten tänäkin suvisena iltana, kirves oli jo Johanneksen mukaan pantu puun juurelle. Sellainen puu, joka ei tekisi hedelmää, kaadettaisiin ja heitettäisiin tuleen, kuten juhannuskokoissa poltetaan monenlaista turhaa puutavaraa. Nyt piti tehdä parannus, jottei näin kävisi. Oli aika kiinnittää katse ajallisista asioista iankaikkisiin. Johanneksen julistama parannuksen ja kääntymisen saarna raivasi tietä sille armolle, jonka Kristus toi. Juuri tällä tavoin Jumala luterilaisen uskonkäsityksen mukaan lähestyy meitä. Hän osoittaa meille ensin meidän syntimme pysäyttääkseen meidät, mutta tämän hän tekee vain siksi, että saisi olla meille armollinen. Meidän täytyy nähdä syntimme, jotta voisimme ottaa armon vastaan.
Ankaralla lain ja parannuksen saarnalla on siis tärkeä tehtävä, mutta se on kuitenkin äärettömästi vähempiarvoisempaa armahduksen saarnan rinnalla. Johannes kastajan tehtävänä oli valmistaa tietä Jeesukselle, kuten laki valmistaa tietä armolle. Pelkkä sen osoittaminen, että me olemme syntisiä, ei riitä pelastamaan meitä. Pelkkä Johanneksen kaste ei anna voimaa, uskoa eikä rakkautta, joka on tuohon parannukseen välttämätöntä.
Samalla tavalla kuin nyt juhannuksena saamme katsella kirkasta ajallista valoa, valaisi Johanneksenkin julistus kyllä ihmisiä ja näytti heille heidän syntinsä. Mutta niin kuin ajallinen valo ei kykene valaisemaan meidän sisimpäämme vaikka se olisi kuinka kirkasta ja lämmintä, on Johanneksen tuoma valo iankaikkista valoa vähempiarvoisempaa. Jeesuksen mukaan Johannes oli kirkkaalla liekillä loistava lamppu, mutta hän ei ollut mitään sen iankaikkisen valon rinnalla, joka Kristus on. Hän saattoi osoittaa meidän syntisyytemme, mutta ainoastaan Kristus kastoi sillä Pyhän Hengen tulella, joka voi sytyttää myös meidän sydämemme liekkiin ja valaista ne sisältä. Johanneksen tehtävä olikin osoittaa Kristusta, Jumalan karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin. Usein kirkkotaiteessa Johannes kuvataan juuri näin: Hän osoittaa sormella kauempana seisovaa Kristusta, joka on jo lähestymässä. Mutta kun Johannes on tehnyt tehtävänsä, tulee hänen vähetä ja Kristuksen tulla suuremmaksi. Näin tapahtuu, kun juhannuksen jälkeen alamme taas lähestyä joulua ja uutta kirkkovuotta. Nyt voimme kuitenkin nauttia hyvällä omallatunnolla Jumalan tarjoamasta luonnollisesta valosta ja kauniista luonnosta, kunhan muistamme sen iankaikkisen valon, johon kaikki tämä luotu valo ja kauneus osoittaa.
Rukous
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. Aamen.